SYÖMISESTÄ
Koirien ruokintaan kiinnitetään paljon huomiota ja
markkinoilla on aivan valtavat valikoimat erilaisia ruokia. Omistajat saattavat
haluta koirilleen viljatonta, ja rasva- ja proteiiniprosenttien on oltava kulutukseen
sopivat. Proteiinien on oltava hyvälaatuisia. Rasvan tulisi olla pääasiallinen
energialähde, ainakin aktiiviselle koiralle. Entäpä vitamiinit, hiven- ja
kivennäisaineet? Kuivamuonaa vai raakaruokaa? Pitäisikö koirani kenties syödä erikoisruokaa
jonkin terveydellisen syyn takia. Laitapa koiran ruokinnasta kysely someen, mikä
olisi paras koiranruoka. Varmasti saat ennätysmäärän kommentteja ja
argumentteja siitä, mikä on se ainoa ja oikea tapa ruokkia koiraa J
Minäkin mietin koirieni ruokintaa ja haluan tarjota parasta,
totta kai. Tässä eräänä päivänä heräsin myös siihen, että hei – pitäisiköhän sitä
miettiä hieman omaakin syömistä!? Työhousut alkoivat kiristämään eikä
lempipaita enää näyttänyt hyvältä päällä. Liikun paljon autolla työni takia ja
joudun syömään usein matkan varrella. Helpointa ja nopeinta on syödä vaikkapa
hampurilaisateria, pikainen kurvaus drive-iniin ja jää aikaa vaikka koirien
ulkoiluttamiseen. Sämpylä- tai munkkikahvit eivät myöskään vie paljon aikaa,
helppoa ja mukavaa...
Tammikuun alussa, milloin muulloinkaan, päätin parantaa omia
ruokailutapojani. Tärkein oivallukseni oli: Minun ei tarvitse syödä vähemmän,
mutta minä voin syödä paremmin! Tämän ajatuksen nappasin Patrik Borgilta. Hän
on kirjoittanut kirjan intuitiivisesta syömisestä. En ole vielä sitä lukenut,
mutta lukulistalla se on jo. Borg esiintyi jossain tv-ohjelmassa ja kertoi
kirjastaan. Voit syödä edelleen, mutta syö paremmin! Ei mitään ihmedieettejä,
ei nälkää, ei kuureja. Saa ja pitää syödä. Helppoa? Ei se ole, eikä etenkään
reissutyöläisellä.
Tänäänkin olin työreissussa. Olin varannut aikaa lounaalle, varmaan löytyisi hyvä salaattipöytä. Isolle lautaselle paljon salaattia ja sille
pienelle salaattilautaselle lihaa tai kalaa, nam. Ajelin muutaman kirkonkylän
läpi - toki täältä joku ruokapaikka taikka huoltoaseman salaattipöytä löytyy.
Ei löytynyt. Pitsaa, kebabia, burgeria, munkkikahviloita. Kiinalainen löytyi,
mutta se aukeaa vasta puolen tunnin päästä. Lopulta oli enää yksi pubimainen
ruokapaikka jäljellä ennen seuraavaa työkohdetta, saa luvan kelvata. Ovessa oli
kyltti ”olen lomalla”. Apua, ja vielä pitäisi pitää säännöllinen ruokarytmi.
Nälkäisenä keikalle ja keikan jälkeen kauppaan. Kaupastakaan en löytänyt mitään
järjellistä syömistä. Onnistuin kuitenkin ohittamaan houkutukset, munkit, pasteijat
ja karkit. Vielä kassajonossa suklaapatukat yrittivät hypätä eteeni. Tällä
kertaa marjasmoothie pelasti tilanteen ja jatkossa muistan kyllä tehdä ne eväät
:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.