lauantai 3. helmikuuta 2018

SYÖMISESTÄ

Koirien ruokintaan kiinnitetään paljon huomiota ja markkinoilla on aivan valtavat valikoimat erilaisia ruokia. Omistajat saattavat haluta koirilleen viljatonta, ja rasva- ja proteiiniprosenttien on oltava kulutukseen sopivat. Proteiinien on oltava hyvälaatuisia. Rasvan tulisi olla pääasiallinen energialähde, ainakin aktiiviselle koiralle. Entäpä vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet? Kuivamuonaa vai raakaruokaa? Pitäisikö koirani kenties syödä erikoisruokaa jonkin terveydellisen syyn takia. Laitapa koiran ruokinnasta kysely someen, mikä olisi paras koiranruoka. Varmasti saat ennätysmäärän kommentteja ja argumentteja siitä, mikä on se ainoa ja oikea tapa ruokkia koiraa J

Minäkin mietin koirieni ruokintaa ja haluan tarjota parasta, totta kai. Tässä eräänä päivänä heräsin myös siihen, että hei – pitäisiköhän sitä miettiä hieman omaakin syömistä!? Työhousut alkoivat kiristämään eikä lempipaita enää näyttänyt hyvältä päällä. Liikun paljon autolla työni takia ja joudun syömään usein matkan varrella. Helpointa ja nopeinta on syödä vaikkapa hampurilaisateria, pikainen kurvaus drive-iniin ja jää aikaa vaikka koirien ulkoiluttamiseen. Sämpylä- tai munkkikahvit eivät myöskään vie paljon aikaa, helppoa ja mukavaa...

Tammikuun alussa, milloin muulloinkaan, päätin parantaa omia ruokailutapojani. Tärkein oivallukseni oli: Minun ei tarvitse syödä vähemmän, mutta minä voin syödä paremmin! Tämän ajatuksen nappasin Patrik Borgilta. Hän on kirjoittanut kirjan intuitiivisesta syömisestä. En ole vielä sitä lukenut, mutta lukulistalla se on jo. Borg esiintyi jossain tv-ohjelmassa ja kertoi kirjastaan. Voit syödä edelleen, mutta syö paremmin! Ei mitään ihmedieettejä, ei nälkää, ei kuureja. Saa ja pitää syödä. Helppoa? Ei se ole, eikä etenkään reissutyöläisellä.

Tänäänkin olin työreissussa. Olin varannut aikaa lounaalle, varmaan löytyisi hyvä salaattipöytä. Isolle lautaselle paljon salaattia ja sille pienelle salaattilautaselle lihaa tai kalaa, nam. Ajelin muutaman kirkonkylän läpi - toki täältä joku ruokapaikka taikka huoltoaseman salaattipöytä löytyy. Ei löytynyt. Pitsaa, kebabia, burgeria, munkkikahviloita. Kiinalainen löytyi, mutta se aukeaa vasta puolen tunnin päästä. Lopulta oli enää yksi pubimainen ruokapaikka jäljellä ennen seuraavaa työkohdetta, saa luvan kelvata. Ovessa oli kyltti ”olen lomalla”. Apua, ja vielä pitäisi pitää säännöllinen ruokarytmi. Nälkäisenä keikalle ja keikan jälkeen kauppaan. Kaupastakaan en löytänyt mitään järjellistä syömistä. Onnistuin kuitenkin ohittamaan houkutukset, munkit, pasteijat ja karkit. Vielä kassajonossa suklaapatukat yrittivät hypätä eteeni. Tällä kertaa marjasmoothie pelasti tilanteen ja jatkossa muistan kyllä tehdä ne eväät :D





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.