Aloitan blogissani uuden kirjoitussarjan. Kaikki tarinat ovat tosia, työssäni kohtaamia tapauksia. Joitain yksityiskohtia olen muuttanut, jotta henkilöitä ei tunnisteta. Sinusta voi tuntua, että luet omaa tarinaasi!
TUHANSIEN MURHEELLISTEN TALOJEN MAA
OSA 1
IHANA PUUTARHA
Homekoirat etsivät asuntoa eräälle perheelle, joka on kokenut kovia jo useamman vuoden ajan. He hakevat taloa, jossa koko perhe mahtuisi ja pystyisi asumaan. Perheen hometarina alkoi jo 8 vuotta sitten. Silloin he eivät vielä tienneet homekoirista mitään. He etsivät omakotitaloa, johon mahtuisi äiti, isä, kaksi lasta ja silloin äiti odotti jo kolmatta. Kerrostaloasunto oli jäämässä aivan liian pieneksi ja haaveissa oli iso omakotitalo puutarhoineen, missä perheen koirallakin olisi tilaa temmeltää.
Perheen budjetti ei ollut suuren suuri ja lisäksi talon pitäisi sijaita lähellä kouluja ja päiväkoteja. Uuteen tai uudehkoon taloon ei perheellä missään tapauksessa olisi varaa.
Perhe kävi katsomassa useita taloja, mutta niissä oli ollut kosteusvaurioita, vuotoja, remontit tekemättä, outoa hajuhaittaa tai sijainti oli väärä. Lopulta perhe löysi 1980-luvulla rakennetun omakotitalon. Kaikki varoittivat ostamasta sen aikakauden taloa, mutta tässä oli tehty paljon remontteja. Talossa ei myyjän mukaan ole ollut vesivahinkoja, eikä asunnossa tuntunut edes mitään erityistä hajua. Perhe kävi katsomassa taloa lämpimänä kesäpäivänä. Puutarhakin oli todella ihana ja valmiiksi aidattukin. Talo oli myös tilava. Perheen tuleville teineillekin riittäisi jokaiselle oma huone. Taloon teetettiin kuntotarkastus. Kuntotarkastaja ei löytänyt talosta huomautettavaa ja kosteusmittauksenkaan arvot eivät ylittäneet raja-arvoja. Perhe teki kaupat ja muutti taloon heinäkuussa.
Syyskuussa onnellinen perhe täydentyi kaksosilla. Perhe oli onnellinen lapsistaan ja tyytyväinen siitä, että tuli ostettua tarpeeksi tilava talo. Silloin tällöin loppusyksystä alkoi kuitenkin tuntua pistävää hajua talossa, etenkin perheen palattua reissuista. Ehkäpä vanhat tapetit ja kattolevyt aiheuttivat hajuhaitan? Perhe päätti tehdä pintaremonttia, niin hajut varmaan hälvenisivät ja pitäähän uudesta kodista saada oman näköisensä.
Hajuhaitta vain paheni, vaikka pintojen uusimisen myötä koti näytti todella kauniilta ja viihtyisältä. Lapset alkoivat sairastella tavanomaista enemmän, mutta perheen kaksi vanhinta lasta olivat päiväkodissa ja ainahan siellä nyt liikkuu kaikenlaisia pöpöjä ja viruksia. Äiti hoiti kaksosia kotona ja itse asiassa he olivat useimmiten sairaina. Tautikierteet uuvuttivat perhettä, aina vaan antibioottikuuria toisensa perään.
Perhe sinnitteli talossa pari vuotta, kunnes he tilasivat terveystarkastajan kotiinsa. Tarkastaja ei havainnut aistinvaraisesti mitään, ei maakellarimaista tai makeaa hajua. Kosteusmittauksen arvot eivät edelleenkään olleet koholla. Terveystarkastaja suositteli parantamaan talon ilmanvaihtoa ja ehdotti jatkotutkimusten tekemistä. Tällaisessa tilanteessa homekoirasta voisi olla apua, tarkastaja ehdotti. Perhe kuuli nyt ensimmäisen kerran homekoirista.
Kuva Saara Pulkkinen
Homekoira ilmaisi useita kohtia asunnossa. Homekoiran ohjaaja suositteli tekemään jatkotutkimuksia ja ottamaan näytteitä. Näytteistä löytyi muun muassa sädesientä. Tarkemmissa tutkimuksissa löytyi useita vanhoja kosteusvaurioita, joita ei ollut asianmukaisesti korjattu. Yläpohjasta löytyi vuotoja. Maaperästä nousi kosteutta kapillaarisesti rakenteisiin. Perhe muutti välittömästi pois talosta homekoirien tutkimaan vuokra-asuntoon. Onneksi sijaisasunto oli puhdas ja perheen oireet hävisivät nopeasti. Sijaisasunto oli vain liian pieni suurelle perheelle. Perhe oli huojentunut, koska terveys parani selkeästi. Paljon jäi kuitenkin mietittävää. Onko koko irtaimisto tuhoutunut? Saadaanko kauppa purettua? Tuleeko oikeuskäsittely vai päästäänkö sovintoon? Mistä saadaan uusi riittävän tilava ja puhdas asunto? Kuka maksaa ja mitä? Sen perhe päätti yksituumaisesti, että yhteenkään asuntoon he eivät enää koskaan muuta, jos sitä ei ole tutkittu homekoirilla.
