Blogini uusi kirjoitussarja. Kaikki tarinat ovat tosia, työssäni kohtaamia tapauksia. Joitain yksityiskohtia olen muuttanut, jotta henkilöitä ei tunnisteta. Sinusta voi tuntua, että luet omaa tarinaasi!


TUHANSIEN MURHEELLISTEN TALOJEN MAA

OSA 2

KOTIA OSTAMASSA

Homekoiraohjaajan työssä tulee usein vastaan tilanteita, joissa perhe on ostanut talon ilman ymmärrystä asiasta. Usein kyseessä on nuori pariskunta lapsineen. Unelmien talo on ostettu kiireessä ja tunteiden ohjaamina. Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta muutaman kuukauden kuluttua saattaa herätä epäilys terveyshaitasta. Yleensä tilanteen annetaan jatkua pitkään, ennen kuin epäluulot todella heräävät ja asiaa aletaan tutkia. Suurin toivein tehty asuntokauppa onkin muuttanut perheen elämän helvetiksi, josta ei pahimmassa tapauksessa päästä eroon koskaan. Jos olet ostamassa asuntoa, niin muista kolme perussääntöä: pidä pää kylmänä, käytä maalaisjärkeä, huomaa varoitusmerkit ja myös reagoi niihin. Vanhaa taloa ostettaessa - miksi sitä ei tutkittaisi kunnolla ennen kauppoja? Muutama satanen tai tonni tutkimuksista on todella pieni kustannus kokonaisuuteen nähden. 

Ei kannata ihastua puutarhatonttuihin tai pihan omenapuihin. Myyjän tai kiinteistönvälittäjän ei pidä antaa vaikuttaa päätöksiisi tunteiden tasolla. Kyseessä on sinun elämäsi ehkä tärkein päätös, ainakin siihen menee enemmän rahaa kuin mihinkään muuhun päätökseen. 

Jos huomaat asunnossa jotain epäilyttävää, niin silloin se epäilyttävä asia pitää oikeasti tutkia. Ei kannata usko selityksiin: se on sen aikakauden tyypillinen rakennustapa, se on tyypillinen riskirakenne, kaikissa tämän ikäisissä taloissa on vanhan talon hajua. Kuntotarkastusraportti kannattaa ja pitää lukea huolella. Jos et ymmärrä jotain asiaa, niin kysy. Jos et saa vastauksia tai vastaukset ovat selitteleviä tai vähätteleviä, niin jatka seuraavalle asuntonäytölle. Älä aina usko auktoriteetteihin. Suomessa on joskus suosittu tasakattojen, pullotalojen tai muiden vastaavien rakentamista. Nyt suositaan matalaenergia- tai passiivitalojen rakentamista. Niiden toimivuus tullaan näkemään vasta tulevaisuudessa. Homekoirayrittäjille riittää todennäköisesti jatkossakin töitä.

Aloitan blogissani uuden kirjoitussarjan. Kaikki tarinat ovat tosia, työssäni kohtaamia tapauksia. Joitain yksityiskohtia olen muuttanut, jotta henkilöitä ei tunnisteta. Sinusta voi tuntua, että luet omaa tarinaasi!


TUHANSIEN MURHEELLISTEN TALOJEN MAA

OSA 1

IHANA PUUTARHA

Homekoirat etsivät asuntoa eräälle perheelle, joka on kokenut kovia jo useamman vuoden ajan. He hakevat taloa, jossa koko perhe mahtuisi ja pystyisi asumaan. Perheen hometarina alkoi jo 8 vuotta sitten. Silloin he eivät vielä tienneet homekoirista mitään. He etsivät omakotitaloa, johon mahtuisi äiti, isä, kaksi lasta ja silloin äiti odotti jo kolmatta. Kerrostaloasunto oli jäämässä aivan liian pieneksi ja haaveissa oli iso omakotitalo puutarhoineen, missä perheen koirallakin olisi tilaa temmeltää.

Perheen budjetti ei ollut suuren suuri ja lisäksi talon pitäisi sijaita lähellä kouluja ja päiväkoteja. Uuteen tai uudehkoon taloon ei perheellä missään tapauksessa olisi varaa. 

Perhe kävi katsomassa useita taloja, mutta niissä oli ollut kosteusvaurioita, vuotoja, remontit tekemättä, outoa hajuhaittaa tai sijainti oli väärä. Lopulta perhe löysi 1980-luvulla rakennetun omakotitalon. Kaikki varoittivat ostamasta sen aikakauden taloa, mutta tässä oli tehty paljon remontteja. Talossa ei myyjän mukaan ole ollut vesivahinkoja, eikä asunnossa tuntunut edes mitään erityistä hajua. Perhe kävi katsomassa taloa lämpimänä kesäpäivänä. Puutarhakin oli todella ihana ja valmiiksi aidattukin. Talo oli myös tilava. Perheen tuleville teineillekin riittäisi jokaiselle oma huone. Taloon teetettiin kuntotarkastus. Kuntotarkastaja ei löytänyt talosta huomautettavaa ja kosteusmittauksenkaan arvot eivät ylittäneet raja-arvoja. Perhe teki kaupat ja muutti taloon heinäkuussa.

Syyskuussa onnellinen perhe täydentyi kaksosilla. Perhe oli onnellinen lapsistaan ja tyytyväinen siitä, että tuli ostettua tarpeeksi tilava talo. Silloin tällöin loppusyksystä alkoi kuitenkin tuntua pistävää hajua talossa, etenkin perheen palattua reissuista. Ehkäpä vanhat tapetit ja kattolevyt aiheuttivat hajuhaitan? Perhe päätti tehdä pintaremonttia, niin hajut varmaan hälvenisivät ja pitäähän uudesta kodista saada oman näköisensä. 

Hajuhaitta vain paheni, vaikka pintojen uusimisen myötä koti näytti todella kauniilta ja viihtyisältä. Lapset alkoivat sairastella tavanomaista enemmän, mutta perheen kaksi vanhinta lasta olivat päiväkodissa ja ainahan siellä nyt liikkuu kaikenlaisia pöpöjä ja viruksia. Äiti hoiti kaksosia kotona ja itse asiassa he olivat useimmiten sairaina. Tautikierteet uuvuttivat perhettä, aina vaan antibioottikuuria toisensa perään.

Perhe sinnitteli talossa pari vuotta, kunnes he tilasivat terveystarkastajan kotiinsa. Tarkastaja ei havainnut aistinvaraisesti mitään, ei maakellarimaista tai makeaa hajua. Kosteusmittauksen arvot eivät edelleenkään olleet koholla. Terveystarkastaja suositteli parantamaan talon ilmanvaihtoa ja ehdotti jatkotutkimusten tekemistä. Tällaisessa tilanteessa homekoirasta voisi olla apua, tarkastaja ehdotti. Perhe kuuli nyt ensimmäisen kerran homekoirista. 

Kuva Saara Pulkkinen

Homekoira ilmaisi useita kohtia asunnossa. Homekoiran ohjaaja suositteli tekemään jatkotutkimuksia ja ottamaan näytteitä. Näytteistä löytyi muun muassa sädesientä. Tarkemmissa tutkimuksissa löytyi useita vanhoja kosteusvaurioita, joita ei ollut asianmukaisesti korjattu. Yläpohjasta löytyi vuotoja. Maaperästä nousi kosteutta kapillaarisesti rakenteisiin. Perhe muutti välittömästi pois talosta homekoirien tutkimaan vuokra-asuntoon. Onneksi sijaisasunto oli puhdas ja perheen oireet hävisivät nopeasti. Sijaisasunto oli vain liian pieni suurelle perheelle. Perhe oli huojentunut, koska terveys parani selkeästi. Paljon jäi kuitenkin mietittävää. Onko koko irtaimisto tuhoutunut? Saadaanko kauppa purettua? Tuleeko oikeuskäsittely vai päästäänkö sovintoon? Mistä saadaan uusi riittävän tilava ja puhdas asunto? Kuka maksaa ja mitä? Sen perhe päätti yksituumaisesti, että yhteenkään asuntoon he eivät enää koskaan muuta, jos sitä ei ole tutkittu homekoirilla.

Jopas on aikaa vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä. Työt ovat sujuneet mukavasti ja koirat ovat tuoneet paljon iloa. Homekoirien ohjaajana saan oppia koko ajan uutta. Olen oivaltanut paljon uusia asioita koiristani ja kehittänyt koulutusmenetelmiä koko ajan. Jokainen koira on yksilö ja koko ajan pitää miettiä tekemisiään. Ei tässä hommassa valmiiksi tule! Siksi tämä työ onkin niin antoisaa.

Suomen Homekoirayhdistys ry on ollut tukena työssäni. Keskustelu kollegoiden kesken on vilkasta ja asioita pyritään koko ajan kehittämään. Enää ei tarvitse yksin pyöritellä näitä asioita. Reilun viikon päästä tapaan muutaman yhdistyksen jäsenen ja kollegan Orimattilan koiramarkkinoilla - käy kurkkaamassa Laumanhengen sivuilta https://www.facebook.com/events/205989520005870/

Heinäkuussa meillä on yhdistyksen koulutusleiri, sitä odotan jo kovasti. Siellä on tiedossa jännittäviä asioita! Testaamme esimerkiksi jäsenillemme omavalvontajärjestelmää. Toivomme, että yhdistyksemme jäsenet pääsevät testaamaan koiransa osaamista yhdistyksen avulla, hyvässä hengessä ja yhteistyössä.  Seuraa sivujamme facebookissa https://www.facebook.com/homekoirayhdistys/

Uusi tietosuojalaki GDPR tuntui hieman epäselvältä alkuun, mutta on vain hyvä asia miettiä näitäkin asioita. Yritykseni on tehnyt tietosuojaselosteen ja asiakkaalla on mahdollisuus saada se luettavaksi ennen tutkimusta. Enää ei homekoiraraportteihin voi laittaa salassa pidettäviä tietoja ilman asiakkaan kirjallista lupaa. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi asiakkaan oireilu.

Olen tehnyt tätä työtä yli 12 vuotta ja olen edelleen innoissani ammatistani. Välillä työ on raskasta ja raportteja pitää kirjoittaa viikonloppuisinkin eikä täysin vapaata aikaa juurikaan jää. Tämä on kuitenkin palveluammatti ja intoa työhöni tuo asiakkaiden positiiviset palautteet ja aina iloiset ja innokkaat spanielini. Kohtaan viikoittain aina uusia ihmisiä, erilaisia tilanteita ja traagisiakin kohtaloita. Parasta on, jos voin auttaa ihmisiä. Ainakin haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin ja edelleen kehittää ammattitaitoani.

Lisätietoja http://www.homekoirat.fi/index.php ja yritykseni on nyt myös Instagramissa homekoiratsagulin nimellä

 

                                          Homekoira Rupert

Homekoira Brad

SYÖMISESTÄ

Koirien ruokintaan kiinnitetään paljon huomiota ja markkinoilla on aivan valtavat valikoimat erilaisia ruokia. Omistajat saattavat haluta koirilleen viljatonta, ja rasva- ja proteiiniprosenttien on oltava kulutukseen sopivat. Proteiinien on oltava hyvälaatuisia. Rasvan tulisi olla pääasiallinen energialähde, ainakin aktiiviselle koiralle. Entäpä vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet? Kuivamuonaa vai raakaruokaa? Pitäisikö koirani kenties syödä erikoisruokaa jonkin terveydellisen syyn takia. Laitapa koiran ruokinnasta kysely someen, mikä olisi paras koiranruoka. Varmasti saat ennätysmäärän kommentteja ja argumentteja siitä, mikä on se ainoa ja oikea tapa ruokkia koiraa J

Minäkin mietin koirieni ruokintaa ja haluan tarjota parasta, totta kai. Tässä eräänä päivänä heräsin myös siihen, että hei – pitäisiköhän sitä miettiä hieman omaakin syömistä!? Työhousut alkoivat kiristämään eikä lempipaita enää näyttänyt hyvältä päällä. Liikun paljon autolla työni takia ja joudun syömään usein matkan varrella. Helpointa ja nopeinta on syödä vaikkapa hampurilaisateria, pikainen kurvaus drive-iniin ja jää aikaa vaikka koirien ulkoiluttamiseen. Sämpylä- tai munkkikahvit eivät myöskään vie paljon aikaa, helppoa ja mukavaa...

Tammikuun alussa, milloin muulloinkaan, päätin parantaa omia ruokailutapojani. Tärkein oivallukseni oli: Minun ei tarvitse syödä vähemmän, mutta minä voin syödä paremmin! Tämän ajatuksen nappasin Patrik Borgilta. Hän on kirjoittanut kirjan intuitiivisesta syömisestä. En ole vielä sitä lukenut, mutta lukulistalla se on jo. Borg esiintyi jossain tv-ohjelmassa ja kertoi kirjastaan. Voit syödä edelleen, mutta syö paremmin! Ei mitään ihmedieettejä, ei nälkää, ei kuureja. Saa ja pitää syödä. Helppoa? Ei se ole, eikä etenkään reissutyöläisellä.

Tänäänkin olin työreissussa. Olin varannut aikaa lounaalle, varmaan löytyisi hyvä salaattipöytä. Isolle lautaselle paljon salaattia ja sille pienelle salaattilautaselle lihaa tai kalaa, nam. Ajelin muutaman kirkonkylän läpi - toki täältä joku ruokapaikka taikka huoltoaseman salaattipöytä löytyy. Ei löytynyt. Pitsaa, kebabia, burgeria, munkkikahviloita. Kiinalainen löytyi, mutta se aukeaa vasta puolen tunnin päästä. Lopulta oli enää yksi pubimainen ruokapaikka jäljellä ennen seuraavaa työkohdetta, saa luvan kelvata. Ovessa oli kyltti ”olen lomalla”. Apua, ja vielä pitäisi pitää säännöllinen ruokarytmi. Nälkäisenä keikalle ja keikan jälkeen kauppaan. Kaupastakaan en löytänyt mitään järjellistä syömistä. Onnistuin kuitenkin ohittamaan houkutukset, munkit, pasteijat ja karkit. Vielä kassajonossa suklaapatukat yrittivät hypätä eteeni. Tällä kertaa marjasmoothie pelasti tilanteen ja jatkossa muistan kyllä tehdä ne eväät :D

Aloitin 6 viikkoa sitten tavoitteellisen juoksutreenin, melko vaativan juoksuohjelman avulla. Tavoitteenani on juosta täysmaraton lokakuussa. Ensimmäiset 5 viikkoa olivat aika tuskaisia ja tuntui, että ei mitään kehitystä tapahdu. Juoksu oli väkinäistä puurtamista, sattui selkään, kantapäihin, päkiöihin tai milloin mihinkin. Muistissa oli kuitenkin se hyvän olon tuntu siltä ajalta, kun olin aikoinaan hyvässä juoksukunnossa. Kuudennella treeniviikolla alkoi tapahtua muutosta. Juoksu tuntui ajoittain melkein jo mukavalta. Eikä enää sattunut jalkoihin. Tuli positiivinen mieli, minä pystyn, minä jaksan. Juoksutreeni sopii minulle. Ihan jo senkin takia, että on monta koiraa juoksutettavana. Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koirat lenkille ja oma kunto kohenee. Olisi ihan kiva käydä myös ryhmäliikuntatunneilla tai kahvakuulailla, mutta sitten pitää koirat lenkittää sen lisäksi. Nousee koirillakin kunto samalla ja työkoiralla pitää olla hyvä fyysinen kunto. Silloin toimii pää ja nenäkin kunnolla.

Juostessa saan liikuntaa, raitista ilmaa, karvaiset juoksukaverit tykkäävät, maisemat vaihtuvat, näkee luontoa, lintuja, eläimiä, niittyjen kukkia. Hyvää terapiaa myös mielelle. Kummasti sitä aikaa riittää, kun on niin päättänyt. Itselläänkin on olevinaan aina kiire ja välillä sitä miettii, että oikeasti onko se kiire vain keksitty juttu? Aina on tekemättömiä asioita, koirat pitäisi treenata, raportin pitäisi jo olla valmis. Kuitenkin itsestään huolehtiminen on tosi tärkeää. Paremmin jaksan, kun otan aikaa myös itselleni ja kunnostani huolehtimiseen. Hyvässä kunnossa myös ne raportit valmistuvat nopeammin ja virtaa riittää paremmin arjen askareihin. Voi sitten vaikka vähän luistaa siivoamisesta ja painua lenkille!

Suomen Homekoirayhdistys järjesti eläintenkouluttaja Tuire Kaimion luennon ”Työkoiran motivointi ja palkkaaminen” Espoossa maaliskuussa 2017. Luento oli erittäin antoisa, asiapitoinen, inspiroiva ja antoi paljon ajatuksia ja ideoita myös homekoiran kouluttamiseen. Homekoirat koulutetaan positiivisesti vahvistamalla eli koira palkitaan halutusta käytöksestä. Mutta palkka voi olla erilainen - mikä palkka sopii juuri minun koiralleni? Onko se nami, millainen nami, onko se pallo vai joku muu lelu, heitänkö vai annanko, leikitäänkö taisteluleikkiä vai onko kantaminen se juttu? Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa motivoida tai palkata koiraa. Tärkeintä on löytää oikea palkka oikeaan tilanteeseen. Kannattaa jopa tehdä lista siitä, mikä on koirasi lempipuuhaa, asiat, joista koira pitää. Aina ne eivät ole sellaisia, joista myös ohjaaja pitää. Vahvisteille eli palkkioille voidaan tehdä ”ranking-järjestys” ja samalle koiralle voidaan käyttää eri vahvisteita eri tilanteissa riippuen siitä, opetetaanko uutta asiaa, onko tilanteessa häiriöitä ja monesta muusta asiasta. 

Opimme myös paljon siitä, miten koiran tunnetilakin voi ehdollistua ja sekin pitää ottaa huomioon koulutuksessa. Saimme myös tietoa koiran käytösketjuista. Aina pitääkin miettiä se, että miten koira ketjuttaa oppimansa asiat ja joskus se voi tapahtuakin eri tavalla, miten ohjaaja sen ajatteli. Pitää siis paneutua oman koiransa ajatusmaailmaan. Leikkiminen on tosi tärkeää kaikille koirille, oli se sitten työ- tai harrastuskoira. Kannattaa tutkia ja seurata omaa koiraansa: miten se haluaa leikkiä, tykkääkö se saalistusleikeistä vai onko paimentaminen tai tavaroiden kantaminen kaikkein mieluisinta. Rotu vaikuttaa asiaan, mutta silti myös jokainen koira on oma yksilönsä ja ammattitaitoisen koiranohjaajan pitääkin tuntea juuri oman koiransa tavat ja mieltymykset. Jos koulutuksessa ilmenee jotain ongelmia, niin ohjaajan on aina tarkastettava koiransa terveydentila ja varmistettava, ettei ongelmien taustalla ole kipu, jokin sairaus (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta) tai vaikkapa hampaiden vaihtuminen. 

Suomen Homekoirayhdistys on laatinut jäsenilleen eettiset ohjeet: ” ​Yrittäjä huomioi kaikissa tilanteissa koiriensa fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Koirien terveydentila ja yksilölliset ominaisuudet on otettava aina huomioon. Koirien hyvinvointiin ja viihtyvyyteen kiinnitetään paljon huomiota. Koirat hoidetaan aina parhaalla mahdollisella tavalla huomioiden rodun ja yksilön vaatimukset. Yrittäjä noudattaa kaikissa toimissaan eläinsuojelulain ja asetusten vaatimuksia. Sairasta koiraa ei koskaan käytetä töissä tai koulutuksessa. Koiran koulutus perustuu aina positiiviseen vahvistamiseen, ensisijaisesti palkitaan toivottu käytös ja jätetään huomioimatta ei-toivottu käytös. Homekoiran koulutuksessa ei koskaan käytetä väkivaltaisia menetelmiä.” 

Kiitos Tuikulle erinomaisesta luennosta!

Myös kissa osallistui luennolle :D